Kirjoitettu

Jouluisat hämmennykset

Minulla on perinteinen joulu. Sellainen, jossa kokoonnutaan syömään ja oleilemaan ja avaamaan lahjoja. Sellaista ei ole ollutkaan sitten lapsuusaikojen, ja tulee vaatimaan aika tavalla ajattelutyötä, että pääsen yli siitä että siipan lähisuku on hankkinut minullekin joululahjoja. Se on huikeaa, ja toisaalta pelonsekaisen jännittävää, kun nämä ihmiset ovat ajatelleet minua. Elämä on juuri siipan myötä muuttunut niin terveellä tavalla normaaliksi, etten osaa vielä käsitellä sitä.

Sain upeat villasukat, bento-eväsrasian kananmunamuotteineen (kuvassa), suklaata ja järjettömästi maukasta jouluruokaa anoppilassa. Tutustuin uusiin jouluperinteisiin: kinkun paistaminen ruiskuoressa, suolainen kakku, luumukiisseli ns. sekametelisopan sijaan – ja konjakkia kahvissa!

Omat jouluni itsekseen ollessa menivät lähinnä kotosalla suklaata syöden ja lueskellen. Tässä toisenlaisessa joulussa on paljon uutta ja kiehtovaa, ja minun on opeteltava lisää vastuuta jotten nolostele jatkossa lahjojen äärellä.

Kirjoitettu

Bentoa pöytään

Marie Kondo ohjeistaa KonMari: iloa säkenöivä järjestys -kirjassaan, että vaatteet on viikattava laatikoihin kuin lounas bento-eväsrasiaan. No mikä ettei!

Japanissa bento-lounaita voi ostaa valmiina tai kasata kotona mieleisistä aineksista, usein edellispäivän tähteistä. Jutun juju onkin mielestäni pieni, tyylikäs eväslaatikko. Niitä myydään kaikissa mahdollisissa väreissä, muodoissa, kuvioissa ja kokoluokissa, väliseinillä ja kerroksilla tahi ilman. Osassa on mukana syömäpuikot ja joissain jopa viilentävä kansi.

Oma pikku bento-aski mullisti työpaikkaruokailuni. Sen sijaan että tuhlaisin sen 5,90€ siihen samaan iänikuiseen valmissalaattiin tai tunkisin kipporwaren täyteen eilistä maissipastaa, kokoankin jääkaapin jämäantimista yllättävän järkevän näköisiä eväitä – kiitos benton. Oheisessa kuvassa on härkispullia satunnaisella majoneesikastikkeella, muutama salaatinlehti, hiukka saksittua kevätsipulia, jokunen naposteluporkkana ja jälkkäriksi kiiviä.