Kirjoitettu

Uusi koti, uusi työ

KonMari soveltuu erinomaisesti muuttoa edeltävään tavarainventaarioon. On vain olemassa suuri todennäköisyys, etten ole ainoa, joka hoiti asian päin helvettiä.

KonMarin jäljiltä tulee vakuuttuneeksi, että on tavaroidensa herra. Ei ole, ellei karsi riittävän kriittisesti – täydellisesti muuttomielessä. Ponnisteluni sälän karkottamiseksi eivät olleet vieläkään riittäviä. Onneksi matka on mukava, ei kai sitä karsintaa muuten tekisi! Edellinen asunto on liki tuplasti suurempi kuin nykyinen, ja tavarat mahtuvat uuteen juuri ja juuri.

En kirjoita tätä tekstiä piiskatakseni itseäni esim. parempiin siivous- tai karsintasuorituksiin, tai edes ollakseni nöyrä kodinlaihdutusoperaation kermakakkurepsahduksen äärellä. Olen aivan hävyttömän onnellinen! Uusi koti on pikkuruinen ja upea, ja jokaisen tyhjän tai täyden pahvilaatikon jäljiltä se kaunistuu. Täällä on hyvä olla hyvässä seurassa.

Uusi työkin vaikuttaa yhden päivän perusteella aivan uskomattomalta. Kaveri virnuili, että tervetuloa oikeaan työelämään. Hämmentävää havaita olevansa odotettu ammattilainen, eikä mikään harmillinen kuluerä.

Vanha ystävä kirjoitti: ”Hähhää, siitäs sait! Ihan oikein sinulle!” Toivottavasti näin!

Kirjoitettu

Ajoittainen repsahtelu & ketjuttuminen

Toinen, tiukkapipoisempi kierros KonMari-tyyppistä karsintaa on kesken. Aiemmin poistettujen tavaroiden hävittäminen on kesken. Onneksi myös elämä on kesken, sillä pöydällä on yhtä sun toista sekoittamassa pakkaa, projekteja – ja siivoa. En näe tätä vakavana oireena siitä, että olisin jotenkin luopumassa tilan ja ajattelutilan tavoittelusta. Toisinaan on vain hyväksyttävä, että romu tulvii näkyville kun mielessä on muuta. Sehän on aivan luonnollista! Vastaavasti sälän karsinta ja siivoaminen sopivalla hetkellä auttaa mielen päällä olevien asioiden käsittelyssä.

Jaa mitäkö on mielen päällä? Siippa pääsikin vasta tänään kotiin. Arkeni meni aivan sekaisin hänen poissaolostaan – olin yhtäkkiä elänytkin yksineläjän arkea, jatkuvasti valmiudessa palaamaan normaaliin. Oikeastaan kävin vain nukkumassa kotosalla, enkä niinkään elänyt siellä. Alan ymmärtää sen, että ihminen on ympäristönsä ja läheistensä summa – että oma persoona on keskiarvo viidestä ihmisestä, joiden kanssa on eniten tekemisissä. Minua se ei haittaa alkuunkaan, sillä läheisimmät ihmiset ovat kaiken arvostukseni veroisia.

Odotan vimmaisesti, että voin KonMarittaa tämänhetkisen työni. Se on useiden tehtävien takana, mitä kutsun ketjuttumiseksi. Tuleva koti on siivottava perusteellisesti, mutta sinne on tunnin ajomatka. Siippa ei todellakaan aja yhtikäs minnekään ennen kuin on toipunut. Vastaavasti nykyinen koti on siivottava ja tavarat muutettava uuteen, mutta poistuva sälä on edessä, joten niistä on hankkiuduttava eroon. Terveyteni takia voin kantaa vain rajallisia taakkoja, joten se on hidasta – eikä aina muista töihin lähtiessä ottaa kierrätyshyllyyn meneviä kirjoja mukaan. Siis ketjuttuneisuutta! Siihen auttaa kalenteri ja suunnitelmallisuus. Pieni kirjakuorma maanantaina, kirjakuorma tiistaina. Ja keskiviikkona. Ja kaikkina päivinä, kunnes ongelma on purettu. Silloin ympyrä sulkeutuu. Muinaisten aikojen japanilainen voisi ajatella veden hiovan ja kuluttavan kiveä. Siltä minustakin tuntuu projektieni äärellä.

Kirjoitettu

Puseron historia

Kävin vaatteet läpi eilen, ja karsin vain tavallisen ostoskassillisen verran. Aivan uuden näköisen, yli kymmenen vuotta vanhan puseron puin ylleni kesken karsimisen – pidän siitä kovin, vaikka kymmeneen vuoteen en ole sitä pitänyt! Ystävä otti siitä muinoin kaavat ja siippakin kehui nähtyään.

Mitä siis on tapahtunut? En keksi kuin yhden minua ja tätä vaatetta koskevan jutun. Juurikin kymmenisen vuotta sitten istuin kirjaston asiakaspalvelutiskissä tämä pusero päälläni, ja pieni mummo tiedusteli ystävällisesti, odotanko kenties vauvaa. Vastasin muistaakseni että en, tämä on vain läskiä – mutta puseron rypytys tosiaan vähän pussitti vatsan kohdalta. Taisin olla aika kauhistunut ajatuksesta, koska sittemmin pusero jäi kaappiin, ja siellä se on ollut. Muuttanut mukana, koska se todella sopii minulle.

Nyt kun pysähdyn asian äärelle, ihmettelen, mitä pahaa mummukan kysymyksessä oikein oli ja miksi hylkäsin hyvän vaatekappaleen. Tilanne on korjattava – pidän tätä kotosalla, kunnes olen valmis pukemaan sen uudelleen työvaatteeksikin. Sitä paitsi olen eri muotoinen kuin ennen – ja pyhä sylyvi jos en ajattele toisin kuin ennen! Tämä on hyvä tämä.

Kirjoitettu

Uusintakierros karsintaa

Kertaalleen jo kävin läpi KonMari-metodin mukaisen karsintavaiheen, mutta tavaraa tuntuu yhä olevan liikaa. Olin todennäköisesti aivan liian helläkätinen valitessani tavaroita, jotka jäävät. En piittaa joulusta, mutta jouluun mennessä asunto voisi olla siivo.

Huomattava on sekin, että siipan kanssa etsiskelemme toimivampaa kaksiota. Lähitulevaisuudessa tapahtuvassa muutossa ei tee mieli kanniskella mukanaan mitään turhaa. Siispä karsimaan!

Vaatetilanne on likipitäen bueno – jokunen ylimääräinen löytyy, mutta talvea varten täytyy miettiä, pitäisikö investoida lämpimiin housuihin (ennen painelin talvet läpi huppareilla ja farkuilla, voi niitä aikoja). Parista laukusta voisin vielä hankkiutua eroon. Huiveja on takuulla kamalasti liikaa!

Kirjoja on jäljellä yksi hyllymetri. Sanaristikkolehtiä olen pyydystänyt ja hävittänyt. Papereita tunkee ovista ja ikkunoista, ja vaativat uuden setvinnän. CD- ja DVD-kokoelmani on pikkuruinen, mutta käytänkö niitä koskaan? En! Pois vain. Säästän yhden upean CD-kirjasen, Bryan Scary & The Shredding Tears: Daffy’s Elixir (kuvassa!). Keittiössä hilluu yhä yhtä sun toista tarpeetonta vaikka siistinä onkin pysynyt. Siippa on keittiön kuningas, vaan tuskinpa huomannee jokusen hillopurkin häviämistä…

Hassua kyllä, pilkoin kirjastokorttikokoelmani silpuksi jo viime kerralla. Ajattelin kerääväni niitä, mutta järki käteen – kirjastotätikin pärjää yhdellä 😂

Hygieniatavarat ovat hyvässä vaiheessa jo valmiiksi. Huomattavasti mukavampaa ja nopeampaa pestä koko kroppa samalla suihkusaippualla kuin tempoa useasta purkista eri hajuisia kemikaaleja.

Eniten ongelmia tuottaa takuulla muistokamppeet, kuten viimeksikin. On totta että jotkin asiat pyyhkiytyvät mielestä kun mikään ei niistä muistuta, mutta ovatko ne lopulta niin tärkeitä muistoja, jos ilman tavaraa ei muistakaan?

Kirjoitettu

Minimalismi

Näen minimalismin yksinkertaistamisena, reittinä häiriöttömyyteen ja parempaan elämänhallintaan. En ollut aivan ymmärtänyt, kuinka paljon sälä ja ympäristöni epäjärjestys vaikuttaa mieleen – mutta vaikuttaahan se! Kuinka se voisi olla vaikuttamatta?

Tavarat ovat myös ilon lähde, kuten vanhalta ystävältäni opin. Olin hämilläni siitä joskus, kun ajatus oli minulle uusi. Ystävälläni on monia mielenkiinnon ja innostuksen kohteita, ja fanituotteet aiheuttavat hänessä vilpitöntä riemastusta. Ajan myötä opin sallimaan sen myös itselleni, ja hankin joitakin lempikirjojani omaksi. Ja varmaan vähän kaikenlaista muutakin, sillä ilmeisesti juuri tavaroiden ilon havaitsemisesta alkoi sälän syntyvaiheet kämpässäni.

Tavaroiden omistamisessa ei ole mitään pahaa, mutta olen tyytyväinen kun omat säläni, niin henkiset kuin fyysisetkin, ovat matkalla minimiinsä. Marie Kondo taisi puhua hetkestä, jolloin määrät tuntuvat loksahtavan kohdalleen. Sitä etsiskellessä, 😘

Kirjoitettu

KonMari-metodin seurauksista

Vedin karsinnan alusta loppuun asti. Pitelin kädessä kutakin tavaraa kerrallaan, ja fiilistelin, tuottaako se iloa tai vähintään selvää hyötyä huushollissani.

Olen törmännyt moniin epäileviin pohdintoihin tällaisen karsimisen seurauksista, kuinka turhien tavaroidensa poisheittäminen aiheuttaa vain pahoja asioita (kulutushulluutta, ympäristöhaittoja, jne.).

Nääh. Omasta puolestani voin vakuuttaa, että jos olen ennenkin ollut nirso sälän suhteen, karsinnan jälkeen minusta tuli vielä nirsompi, mutta myös kykenevä kierrättäjä ja monella tapaa taloudellisempi. En tuo kotiini mitään ylimääräistä (no okei, joskus pari kirjaston lainakirjaa olisi saanut jäädä tuomatta 😅). Ruokapakkauksetkin syynään, jotta niistä ei seuraisi ekstraroskaa – tai ovat edes järjellisesti lajiteltavissa. Harventuneet hankinnatkin edistävät tätä periaatetta.

Jos siis harkitset tavaroidesi karsimista, suosittelen lämmöllä. Niin hassua kuin se onkin, siitä voi todella seurata ”sivuoireita” – saatat viihtyä paremmin hiljaisuudessa, tai vaikka jättää television katselun vähemmälle.