Kirjoitettu

Uusi koti, uusi työ

KonMari soveltuu erinomaisesti muuttoa edeltävään tavarainventaarioon. On vain olemassa suuri todennäköisyys, etten ole ainoa, joka hoiti asian päin helvettiä.

KonMarin jäljiltä tulee vakuuttuneeksi, että on tavaroidensa herra. Ei ole, ellei karsi riittävän kriittisesti – täydellisesti muuttomielessä. Ponnisteluni sälän karkottamiseksi eivät olleet vieläkään riittäviä. Onneksi matka on mukava, ei kai sitä karsintaa muuten tekisi! Edellinen asunto on liki tuplasti suurempi kuin nykyinen, ja tavarat mahtuvat uuteen juuri ja juuri.

En kirjoita tätä tekstiä piiskatakseni itseäni esim. parempiin siivous- tai karsintasuorituksiin, tai edes ollakseni nöyrä kodinlaihdutusoperaation kermakakkurepsahduksen äärellä. Olen aivan hävyttömän onnellinen! Uusi koti on pikkuruinen ja upea, ja jokaisen tyhjän tai täyden pahvilaatikon jäljiltä se kaunistuu. Täällä on hyvä olla hyvässä seurassa.

Uusi työkin vaikuttaa yhden päivän perusteella aivan uskomattomalta. Kaveri virnuili, että tervetuloa oikeaan työelämään. Hämmentävää havaita olevansa odotettu ammattilainen, eikä mikään harmillinen kuluerä.

Vanha ystävä kirjoitti: ”Hähhää, siitäs sait! Ihan oikein sinulle!” Toivottavasti näin!

Kirjoitettu

Black Fridayn pohdintoja

Sinne meni tuontijuhlapäivä. Katselin hieman netistä läppäriä, mutta minulla on kaikenlaisia koneita jo kaikkiin tarkoituksiin. Mukava havaita, etten edes kaikenkirjavien tarjousten äärellä löydä mitään mitä haluaisin. Kiitos KonMarin, opin ilmeisesti jo näkemään mitä tarvitsen.

Toinen syy, miksi en osaa haluta lisätavaraa, on uutisdieettini. Oikein julmetun tylsällä hetkellä saatan vilkaista Amppareista otsikoita, totean ne yhdentekeviksi ja suljen selaimen. Maailmassa tapahtuu paljon millä tahansa hetkellä, mutta niin tavattoman harva asia koskettaa minua hyvässä tai pahassa. Erilaiset tragediatkin sivuutan, sillä en henkilökohtaisesti kykene auttamaan. Kieltäydyn kokemasta syyllisyyttä siitä, että olen vain yksi ihminen vaihtelevan maantieteellisen etäisyyden päässä tapahtumista. Oman vaikutusalueensa koko on syytä arvioida ja sammuttaa ne tulipalot sen sisällä: on turha murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa. Tästä on olemassa muitakin mielipiteitä, mutta oman hyvinvointini tähden huolehdin omasta tontistani. Lähipiirikään ei hyödy, jos olen maailmantuskissani toimintakyvytön. Kaikki kunnia niille, joilla on resursseja enempään!

Reddit ja Pinterest kiehtovat verkkopalveluista eniten. Valmiiksi omien intressien perusteella suodatettua materiaalia – yleensä kevyttä, toisinaan mielenkiintoistakin. Molemmat melkoisia aikasyöppöjä. Soveltuvat hyvin pitkiin tiskipäivystyksiin, jos vaihtoehtona on henkinen aivokuolema. Kollega hirnahti: ”Pidätkö sinä ansiotyötä aivokuolemana?” Asia todella on näin. Ainakin juuri tätä ansiotyötä.

Kirjoitettu

Selviytymisprosessi

Päivästä päivään selviytyminen on aivan hanurista ilman energiaa. Sen tietää jo aamusta, kun ei jaksa nostaa kättä ylös edes testiksi. Olin joskus pahasti ulalla tästä ennen kuin minua sivistettiin, joten blogin hommattuani on velvollisuuteni pistää juttu jakoon: ihmiselämän eri osa-alueita on hyvä olla useampi kuin yksi, esimerkiksi työ, koti ja perhe, harrastukset jne. Kun jollakin osa-alueella on hämminkiä, jokin toinen nousee korvaavaksi mielenrauhan ja tasapainon lähteeksi kunnes hämminki korjaantuu. Vaan jos kaaos valtaa useamman (tai pahimmassa tapauksessa sen ainoan!) osa-alueen, ihmispolon toimintakyky voi olla uhattuna. Siinä tilanteessa on käynyt moni, minäkin.

Olen hyvin vakuuttunut, että väsymys, huono olo, jopa täysimittainen masennus – ne ovat useimmiten merkkejä siitä, että se mitä tapahtuu, ei sovi itselle. Jonkin täytyy siis muuttua. Vanhojen ajatusmallien purkaminen, turhan sälän poistaminen ja myrkyllisten ihmissuhteiden hylkääminen voi korjata tilannetta tai avata aivan uusia reittejä ulos syvyyksistä. Se ei valitettavasti ole helppoa eikä nopeaa, ja se vaatii hurjaa rehellisyyttä itseä kohtaan. Rehellisyyden tunnistaa siitä, että silmiä kirvelee ajatellessa. Jos jostain ei ole iloa, pane se kiertoon. Juhlista sitä minkä pidät!

Tämä vuosi on tähän asti ollut yksi tähänastisen elämäni parhaista, vaikka olen keskellä edellä kuvailemaani prosessia – tai juuri siksi. Miksi ihmeessä täytyy elää yli kolmekymmentä vuotta, että alkaa ymmärtää mikä itselle sopii? Olisin mieluusti käynyt tämän läpi teini-iässä.

Kirjoitettu

Minimalismille rajoja?

Löysin Pinterestin kautta A Welder’s Wife -blogin artikkelin minimalismikatumuksesta. Kirjoittaja oli hypännyt minimalismin syövereihin koko sielullaan, ja pohtinut siippoineen kuinka muuntaa koko elämä kerralla kestävän kulutuksen periaatteita noudattavaksi ja minimoida useat elämänalueet kertarysäyksellä.

Tekstissä nousi esiin jokunen kohta, jota en omassa kotikutoisessa minimalismin havittelussani ota käyttöön.

1. Rakastan värejä, enkä ajatellut luopua niistä. Valkoinenkin on oikein mukavaa pienissä määrissä. Kun muutto seuraavan kerran käy ajankohtaiseksi, hillun ensimmäiset viikot tela kourassa valkoisia seiniä peittämässä. Lyhytaikaisiin vuokraluukkuihin tätä ei ole ollut mielekästä toteuttaa, ja siksi se houkuttelee.

2. Täydellinen roskattomuus kuulostaa nykyhetkellä vain kauniilta fantasialta, mutta jokainen sitä kohti otettu askel on askel oikeaan.

3. Minimalismihätäily. Samoin kuin minimalismiöverit kiskaissut A Welder’s Wife suosittelee, teen pieniä muutoksia hissukseen. Seuraukset kun ovat mullistavia jo vaatekaappiputsauksen jäljiltä, joten kaikkien suunniteltujen muutosten rysäyttäminen olevaiseksi kerrasta voi olla yksinkertaisesti liikaa!