Kirjoitettu

Ikigai

Ajatukset yhdentyvät. Ryöpsähtelevät intoiluni japanilaista kulttuuria, bento-lounaita, KonMari-metodia ja tuoreimmillaan Ikigai-kirjaa kohtaan ovat kaikki oireita samasta asiasta (no joo, Japani-vimmastakin). Karsin turhaa kaikilla elämän osa-alueilla ja järjestelen mielekkäitä asioita, jotta löydän kutsumukseni. Haluaisin sen olevan kirjoittaminen, sillä kunnioitan sitä niin suuresti. En kuitenkaan ymmärrä tekstien rakenteita niin, että uskoisin ”ikigain” olevan siinä.

Silkkaa kärsimättömyyttäni hankin e-kirjana Héctor Garcían ja Francesc Miralles’n teoksen Ikigai: The Japanese Secret to a Long and Happy Life. Siinä pohdiskellaan ns. sinisiä alueita, erityisesti Okinawan saaren kylää nimeltään Ogimi, jossa ihmiset elävät satavuotiaiksi ja ovat yhä vanhoilla päivillään virkkuja, hyvävointisia ja elämänhaluisia. Lukeminen on yhä kesken, mutta tulevissa luvuissa käsitellään hyvin varmasti yhteisöllisyyttä, luonnonläheisyyttä, terveitä ruokailutapoja ja ikigaita – sitä syytä, miksi nousta ylös aamulla, ja miten sen löytää. Teos on käytännössä self-helpiä, jolle tavallisesti luimuilen, mutta Japani-teema helpottaa. Itselle vieraampi näkökulma on aina tutustumisen arvoista.

Self-helpin suosio kertoo, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämiinsä ja kokevat merkityksettömyyttä. Yllättävän moni epäilee syyksi tietotekniikkaa. Tässäkin kirjassa esitetään, että erilaiset hälytys- ja viestiäänet ja ylimääräiset ärsykkeet aiheuttavat ylimääräistä stressiä ja katkovat keskittymisen, jolloin tavoiteltu uppoutuneisuuden tila, flow, jää saavuttamatta. Flow-tilan arvellaan olevan merkki siitä, että tehtävä liittyy tekijän omaan kutsumukseen, ikigaihin.

Flowta etsimään siis. ->

Kirjoitettu

Nuuhkintaa kirjakaupassa

Piipahdin kirjakaupassa. Vaarallinen paikka lukuvouhkaajalle, joka haluaa kaventaa kirjahyllyä entisestään!

Nautin uusista puhtaista kirjoista, niiden tuoreesta painomusteesta ja usein silkkipintaisesta paperista, jolle on hyvä painaa upeita värikuvia. Tein joskus taittohommia pienessä kirjapainossa, ja kaunista, laadukasta jälkeä ja ajateltua typografiaa ihailee ajankulukseen siinä missä muutakin taidetta.

Elämänohjekirjallisuus ja ns. self-help on erityisen mielenkiintoista, vaikka jokin minussa luontaisesti vastustaa niitä. Erilaisia elämäntyylejä kaupataan, ja me ostamme – minäkin, kun höyrähdin minimalismiin. Kukapa ei haluaisi mutkattomampaa ja nautinnollisempaa elämää? Etsimme parannuksia mitä erilaisimmista lähteistä, ja varmaankin liki jokaiseen suuntaan on saatavilla opaskirjoja. Uutena juttuna löysin artikkelikuvassa näkyvän pöydän täynnä jonkinlaisia värityskirjan, self-helpin ja bullet journalin yhdistelmiä ja elämänohjeita. Kiintoisa idea! Toivottavasti niistä on apua ja herkullista ajankulua monille.

Eräs tuoreehko ilmiö on tosiaan bujoilu, joka viehättää minuakin. Oli ilo löytää kirjakaupasta valmiuksia vastata pistevihkokysyntään. (Uudehko kalenterini riittää tällä hetkellä tarpeisiini.) Muisti- ja päiväkirjoja olen pitänyt lapsuusajoilta lähtien, ja aina muutostilanteissa silpunnut vanhoja merkiksi siitä että kasvoin niistä ulos. KonMari-projektin yhteydessä hävitin pari: kaikkia vanhoja tuskia ei tee mieli muistella.

Poistuin kirjakaupasta tyhjin käsin, uusin ajatuksin.