Kirjoitettu

Pelko

Oletko tottunut käsittelemään pelkoa toisen ihmisen puolesta? Minä en. Siippa on leikkauksessa, ja operaation rutiininomaisuudesta huolimatta olen kauhuissani.

Siippa pikkuisena.Aioin mennä mukaan, jotta olisin siipan herätessä paikalla, mutta ymmärsin että olisin häiriöksi hoitohenkilökunnalle. En halua olla syynä siihen että olisivat hermostuneita kysymyksistäni hoitoa koskien. Olisin peloissani lähinnä ärtynyt, ja se tarttuisi. Tarkka työskentely tunnetilojen vallassa on itselleni vaikeaa, ja sitä se on takuulla monille muillekin.

Tosiasia on, että sairaalan henkilökunta on asiansa osaavaa ja tehnyt vastaavia toimenpiteitä satoja kertoja. Siippa on perusterve ja ongelma rajallinen. Silti mikään määrä tosiasioita ei poista jännitystä ja pelkoa, ennen kuin siippa on kotona muutaman sulavan tikin ja kipulääkkeiden kanssa. Minulla ei ole ajattelun välineitä joilla osaisin käsitellä tällaista pelkoa. Viimeksi jännitin äidin ensimmäistä lonkkaleikkausta, toisen suhteen olin valmiiksi luottavaisempi.

Kello on 11.00 ja leikkauksen pitäisi olla jo ohi. Mies varmaan pötköttelee ja heräilee tässä ennemmin tai myöhemmin, riippuen siitä ottaako univelkoja takaisin vaiko ei. Viime yönä meni valvomiseksi. Kaikkien lähitulevaisuuden suunnitelmien toteuttaminen on ollut jäissä leikkausta odottaessa. Kunhan siippa palaa kotiin toipumaan, voi alkaa taas ajatella ja ehkä toimiakin.

Päivitys klo 18.30: siippa laittoi viestiä. Heräsi jokunen tunti sitten, on jo tolpillaan ja hiipparoi sairaalan käytävillä. Suurimmat huolet siis mennyttä, huomenna tavataan 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *