Kirjoitettu

Yksinäisyyden ja tyhjyyden ilot

Kuulostaako kummalliselta? Joskus ajattelen, että elämän on oltava seurallista ja täyttä ollakseen mielekästä. Ainakin tänään ajattelen toisin.

Yksin oleskellessa voi toimia oman mielen pienenpienten ailahteluiden mukaan. Mieli elää! Yleensä on mukavaa, kun siinä lähellä on se toinen joka reagoi tekemisiini, mutta tekee hyvää olla joskus yksin. Voi syventyä olemiseensa, eikä ole hyviä syitä jakaa huomiota toisaalle. Ajatus ei katkea vaan muuttaa muotoaan. Hiljaisuudessa on runsaasti sävyjä, ja koska kuuloaisti on luonteeltaan kuin tuntoaisti, omalla elämisellään luo hetkeksi oman äänimaisemansa. Luulen että se kertoo minulle siitä, kuka satun silloin olemaan.

Tyhjyyttä on monenlaista. Tunnen paatoksellisen tyhjyyden, jonka aikana kokee luhistuvansa. Tunnen myös kirkkaan tyhjyyden, joka on hetkellinen pysähdys innostusten välillä. On myös rauhan ja yksinkertaisuuden tyhjyys, jonka voi liittää halutessaan vaikkapa meditointiin tai uintiin. Sävyjä ja makuja. (Samoin kuin erilaiset ihmiset erilaisine kokemuksineen ja tunnetiloineen: sävyjä ja makuja.)

Vanhalla ystävälläni on teoria, että monien ihmisten kannattaa etsiä mieluummin innostumista kuin onnellisuutta. Olen samaa mieltä, sillä luulen olevani onnellisimmillani keskellä päätähuimaavaa innostusta. Luulen, koska en tiedä – en innostuessani harrasta samanlaista olotilojen tulkintaa kuin tavallisesti, sillä innostus on kaikennielevä kokemus joka kerta.

Ajattelen, miten paljon monimutkaisempaa on ihmisen elämä verrattuna kirjojen, internetin ja lehtien välittämiin mielikuviin elämisestä. Monille se ehkä on pettymys, toisille helpotus. Jos elämä supistetaan tarinaksi, kaikki parhaat(?) hetket jäävät kertomatta. Joku joskus jossain sanoo, että elämä on se mikä tapahtuu odottaessa. Seesteinen hetki parvekkeella, ilahduttava aamupala yksin tai kaksin, lukemisen ja kirjoittamisen mieltä liikuttelevat tovit – ne eivät tarjoa tapahtumia. Tyhjyydet ja hiljaisuudet eivät kai sovi tarinoihin (täytyy kokeilla). Miksi jahtaisin tarinoiden pelkistyneisyyttä, hahmon latteutta verrattuna henkilöön? Voinko luhistua tämän koko kirjon alle? Tuskin.

Oho, onpa iso. Kainostelen julkaisemista, vaan mitäpä senkään väliä. Hyvää yötä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *