Kirjoitettu

Joku jonka tunsin ennen

Puolitoista vuotta sitten paras ystäväni lopettaa yhteydenpidon. Ongelmansa ovat liian vaikeita, jotta olisi virtaa jutustella tekstitse tahi naamakkain. Ookoo – olen tällaisissa asioissa hyvin ymmärtäväinen, ja lupaan toki olla läsnä jos hän haluaa jatkaa siitä mihin jäätiin. Tästä on nyt puolitoista vuotta.

Näen entisen ystäväni valituksia Facebookissa silloin harvoin kun kirjaudun sisään. Osa hänen avautumisistaan on niin törkeitä, että olen harkinnut tämän raivokkaan uutisoinnin myötä päättää FB-”ystävyyden”. Lämpimästä ja ajattelevasta ihmisestä lienee tullut ongelmiensa myötä päätön räksyttäjä. Uusia ystäviään hän kuvailee ihaniksi, mikä on vilpittömän mukava asia – ellei koe tulleensa siivotuksi pois heidän edestään.

Puoli vuotta sitten muuttoni yhteydessä pyydän hienotunteisesti häneltä selitystä, jotta saan selvyyden ja päätöksen. Ei vastausta.

Pettymys ja inho kasvaa. Tuo kymmenvuotinen ystävyys on minulle tärkeä ja hänelle ei – ymmärrän sen jo varhaisessa vaiheessa ystävyyttä. Kun ajattelen taaksepäin, huomaan kaavan. Toisaalta en jaksa enkä halua ajatella, koska puolentoista vuoden odotuksen jälkeen tunnen jopa halveksuntaa. Aivan turhaan – mitään entistä ei saa takaisin (vaikkakin lapsuudestani tuttuja korallikanukoita saa puutarhaliikkeestä). Tämä henkilö on jo aivan erilainen enkä tunne häntä. Hänessä tuskin on enää sitä mistä välitän.

Minäkin olen jo aivan joku muu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *