Kirjoitettu

Aivotoiminta-aikaa

Vanhetessa tulee mukavuudenhaluisemmaksi. Minimalismin tavoittelu ja mukavuudenhalu eivät sulje toisiaan pois. Vähemmän sälää tarkoittaa vähemmän ripustettavaa pyykkiä, vähemmän lankattavia kenkiä, vähemmän tiskiä(!) ja muutenkin vähemmän siivottavaa. Tavaroilla on todennäköisemmin omat paikkansa, jonne ne myös kulkeutuvat.

Vaan mihin tämän kaiken vapautuneen aivotoiminta-ajan käyttäisi? Päätin investoida haaveeseeni, ja aloittaa tämän blogin. Työni kirjastossa on hektistä eikä suinkaan hipsuttelua pölyisissä kirjavarastoissa, ja keskittyminen kirjoittamiseen on arvokkain lahja, jonka voin itselleni antaa.

Siitä ei ole viikkoakaan kun ymmärsin, että aika on ainoa asia mitä minulla todella on. Tuhlailisinko sitä vastuuttomasti sekalaiseen säätämiseen ja erityisesti sen välttelyyn – siihen, mitä arki on tavannut olla? Ei käy. Syön hattuni, ellen opi olemaan niin kuin haluan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *