Kirjoitettu

Äiti kylässä

Mamma piipahti. Kutsun hänet mielelläni käymään, että istuisimme ja juttelisimme. Se ei kuitenkaan käy päinsä, sillä ennen kuin ehdin kissaa sanoa, mammalla on rätti kädessä. Kun se kissa on mainittu, rätti on jo vaihtunut mopiksi.

Eipä siinä, höpötellähän voi siinä siivotessakin. Siistiäkin tulee, mutta se on enemmän mutsini päämäärä kuin minun. Kun hän kolmensadan kilometrin päästä tulee käymään, niin soisi kyllä vieraankin istua ja olla vähän passattavana! Vaan ei, ei meikän mutsi. Mutsi on aseistettu imurilla, eikä epäröi käyttää sitä…

Äiskä on pysähtynyt kaksi kertaa, joita olen ollut todistamassa. Stopeista oli vastuussa lonkkaleikkaukset, joiden myötä ympäriinsä viipottavan äitipoloni nopeat käännökset vaihtuivat köpöttelyksi. Silloin! Silloin hän oli mukavasti paikallaan keskusteluita varten! Ja hyviä ne olivatkin. Kummasti syveni mielikuva äidin mielenmaisemista, ja arvostukseni häntä kohtaan lisääntyi merkittävästi. Pitäisi aina muistaa, että ihmisillä on syynsä tehdä niin kuin tekevät.

Ensi kerralla kun saan äitini kylään, varmistan, että missään ei ole mitään siivottavaa. Mitäs siihen sanot!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *