Kirjoitettu

Ajattelun aika

Työskentelin muinoin lastenkirjastovirkailijana. Alussa kuvittelin, että minun on oltava se ilkeä täti joka komentaa ja vaatii hiljaisuutta. Onneksi tajusin nopeasti, että on parempi saada hyvä kontakti tenaviin, niin he sekä toimivat kuin ajatus että käyvät kysymässä ”milloin sulla on sitä vapaa-aikaa, tule jo pelaamaan”. Tiukka kontrolli toimii kokemukseni mukaan aina huonommin kuin luottamus, eikä pelkästään lasten kanssa.

Olipa kerran jokin pienen kirjaston tapahtumapäivä, jossa minun oli tarkoitus tehdä kasvomaalauksia ipanoille. Ensimmäinen rohkea kihisi jännityksestä, kun sivelin varsin näyttävän pupumaskin hänen kasvoilleen – ja porkkana tietysti suupieleen. Hetken kuluttua pieni poika tuli äitinsä tuuppimana lähistölle. Poika katseli maahan ja yritti livahtaa äidin jalkojen taakse. Äiti tiesi, että lapsi haluaisi kovasti kasvomaalauksen, mutta tämä ujosteli ankarasti. Sanoin, että ehkä sitten kohta, niin voi rauhassa miettiä millaisen haluaa. Kului kymmenisen minuuttia, ja poika käytännössä leijui kasvomaalauspisteelle! Hän ei halunnut mitään mallin mukaista maalausta, vaan pienen hirven kuvan. No sehän onnistui. Lapsi katseli minua haltioissaan, kun sipaisin ruskean hirven muotoja usvaiseen maisemaan, ja riemuitsi nähdessään maalauksen peilistä.

Tätä ajattelen silloin, kun hämmennyn kaupassa. Toisinaan, kun menen hankkimaan jotakin tiettyä tavaraa, menen jotenkin mutkalle valikoimasta ja värikkäistä pakkauksista. Saatan käydä parissakin liikkeessä, ja lähetän ystävälliset myyjäparat matkoihinsa. Lopulta poistun tyhjin käsin – jälkeenpäin joko unohdan koko asian tai kiroan saamattomuuttani.

Aikaa ajatella. Sitä ei nykyisin ihmisille juuri anneta, koska toivotaan, että epäröinti muutetaan säikäytyksellä tai palvelun tarjoamisella ostopäätökseksi. Eikä siinä mitään, sodassa ja kaupankäynnissä kaikki keinot ovat… no, eipä siinä ihmistä ajatella. Joka tapauksessa näyttää siltä, että aikuinen on yksin vastuussa ajattelulle varattavasta ajastaan. Siinäpä oleellinen peruste, miksi väki ostaa netistä mieluusti, ja isommat kivijalkaliikkeet kärsivät asiakaskadosta. Ei se, että ihmiset haluaisivat olla kotonaan, vaan se, että haluavat valita ja ajatella rauhassa! Niin voimme myös itse ratkaista, kenen markkinointiviestintä ylipäätään saavuttaa meidät, emmekä ole yksin väenvilinässä alttiina kaikelle visuaaliselle tyrkytykselle. Hei, mites olisi vähä-ärsykkeinen ruokakauppa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *