Kirjoitettu

Kivussa kiinni

Arvelen, että olen ikääni nähden selvinnyt melko vähin fyysisin kivuin. Minusta ei ole mitään luomea kummempaa leikattu, ja kaikki krooniset häröt ovat lääkittävissä tai vältettävissä.

Toinen työpäivä loman jälkeen, ja luikin jo infernaalisen vatsakivun tähden hieman etuajassa kotiin. Hetken kuvittelin pärjääväni, kunnes totesin, etten itsekään haluaisi asioida irvistelevän ja puhisevan virkailijan kanssa. Kotiinpääsy on helpotus, kun kipua vastaan ei tarvitse taistella, eikä yrittää teeskennellä olevansa kunnossa. Sama asia, oikeastaan.

Onko teeskentely koskaan korjannut kipua? Sehän on kivun kieltämistä. Joskus lievä kipu voi unohtua, jos pää saa parempaa tekemistä, mutta suoran naaman ja ryhdin pitäminen kiputiloissa tuntuu pahentavan asiaa. Silti niin on tehtävä, jos meinaa hoitaa asiakaspalveluhommia. Luovuttaminen tuntuu aina yhtä häpeälliseltä, kun joku sen minun osuuteni työstä joutuu sitten hoitamaan. Kipu on tosiasia, jolle voi oikeastaan vain antautua sitä lievittääkseen. Siiheksi että se on vain viesti elimistön virhetilanteesta, siinä totisesti on intensiteettiä!

Pystyssä oleminen tuntuu lietsovan kivun leimahduksia, joten isken pääni tyynyyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *